Uusi Nainen 4/2005

KUINKA KIIRETTÄ KESYTETÄÄN?

Suomalaisilla on kyseenalainen kunnia olla Euroopan kiireisintä kansaa. Nopeista ratkaisuista ja tehokkaasta etenemisestä on tullut niin tärkeitä arvoja, että nopeita ollaan vaikka olevinaan. Nopea on muka parempi kuin hidas ja näennäinenkin tehokkuus osa ammattitaitoa. Kiire, tiuhaan merkattu kalenteri ja alvariinsa soiva puhelin tekevät ihmisestä merkittävän. Olen kiireinen - olen siis tärkeä. Näin on ollut, mutta kuinka pitkään?

Kiire, lisääntyvät vaatimukset ja viriketulva uuvuttavat. Levolliseen pysähtymiseen tarjoutuu yhä vähemmän luonnollisia hetkiä. Allakkaan jää aina vain kapeampia siivuja perhe-elämälle ja ystäville. Inspiroivat yllätysvierailut ovat historiaa. Seppo Häyrynen ja Heikki Kotila puhuvat pikakulttuurista, jonka merkkejä ovat kiire, välineelliset kontaktit, lyhytkestoiset ihmissuhteet, helpon ja nopean nautinnon etsiminen ja äänekäs viriketulva. Se jättää kuitenkin sielun nälkäiseksi. Jotain on ikävä, kun vain tietäisi mitä.

Pirkko Lahti toteaa kiireen murtavan työyhteisökulttuurin. Tilalle tulee saneluna ja vieraantumisena ilmenevä tehokkuuden vaatimus. Työyhteisöt korvautuvat erilaisilla projektihankkeilla tai määräaikaisten ihmisten vierailuilla organisaatioissa. Työn tulokset tuotteistetaan ja vain taloudellisesti tuottavaan keskitytään. Samalla ihmiskäsitys robotisoituu. Emme enää kohtaa toisiamme, vaikka juuri kohtaamista me kaipaamme. Pikaisesti työtovereiden kesken, ohimennen kaupan kassalla, jopa bussissa. Pysähtymistä todella näkemään ja kuulemaan toinen toisiamme.

Rajamaastossa

Nykytekniikka mahdollistaa monenlaiset tavat tehdä työtä. Paikka ei ole enää vain toimisto, vaan kannettava tietokone vetää työn imuun myös illalla kotona. Työaikajoustojen yleistyessä on työn ja vapaa-ajan raja hämärtynyt. Riikka Kivimäki ja Katri Otonkorpi-Lehtoranta havainnoivat kirjassaan työn ja perheen yhteensovittamista. Tutkimuksissa on todettu, että erityisesti tietotyöläisillä aika ei tahdo riittää perheelle ja työn ulkopuolisille asioille. Tunne ajan riittämättömyydestä on subjektiivinen kokemus. Vapaa-ajan lisääntymisen rinnalla myös kiireen tunne on lisääntynyt. Osa meistä on haksahtanut haluamaan mahdotonta yhtälöä: täydellistä työtä, täydellistä perhe-elämää ja täydellistä vapaa-aikaa. Kiireen kurimus on valmis. Kiireen tunne on myös sidoksissa työmarkkina-asemaan. Työttömiä ja eläkeläisiä se ei yleensä vaivaa. Osa-aikaiset kokevat kiirettä yhtä lailla kuin kokoaikaisesti työskentelevät. Useille kotiäideille se on yhtä tuttu ilmiö kuin työssä käyville kanssasisarillekin.

Kaiken takana ovat uskomukset

Kiireen kesyyntymiseen tarvitaan muutakin kuin ajankäytön suunnittelua. Näennäisen ajan hallinnan sijaan onkin opeteltava hallitsemaan omaa mieltänsä. Jotta arki muuttuu, on oltava rohkeutta tutustua omiin uskomuksiin, asenteisiin ja toimintatapoihin sekä opeteltava tunnistamaan niiden vaikutuksia omiin tekemisiin. Kahmimmeko tehtäviä töitä siksi, että haemme hyväksyntää. Yritämmekö sinnitellä mahdottomissa aikatauluissa, koska pelkäämme tulevamme hylätyiksi, jos kyseenalaistamme moiset.

Oman hyvän olon lisäämiseksi tarvitaan tietoisia valintoja ja sopimuksia oman itsen kanssa. On laitettava asioita tärkeysjärjestykseen. Ratkaistava, kuinka monta kertaa päivässä luen sähköpostia. Kuinka pitkiä päiviä teen. Pidänkö koko ajan kännykän päällä. Puhelimen sulkeminen keskittymistä vaativan tehtävän ajaksi kohdistaa energian meneillään olevaan asiaan. Tehtävä tulee hoidettua ajatuksen kanssa kertalaakista kunnolla, eikä sitä tarvitse paikkailla jälkikäteen. Myös luovuutta vaativaan työskentelyyn on oltava aikaa.

Kiirepaniikkia ja työlomaa

Kiirepaniikki on mielentila, jossa olo on stressaantunut eikä mieli pysty keskittymään kunnolla yhteenkään asiaan ajatusten laukatessa vauhkoina. Pieni kiire tehostaa työn tekemistä, mutta pitkään jatkuessaan se alkaa vaikuttaa terveyteen haitallisesti. Keho ja mieli antavat varoitusmerkkejä, joita kannattaa kuunnella ajoissa, ennen totaalista uupumista. Pitkään kestäneen kiireen seurauksien hoitamiseen tarvitaan lepoa ja rauhaa.

Monella myös loma on suorittamista. Ensin urakoimme töissä voidaksemme viettää hyvän loman ja loman lopulta koittaessa olemme uupuneita. Silloin parin päivän täyslepo on paikallaan. Kehon rytmiä kuunteleva nukkuu, kun nukuttaa. Yksi vetäisee pitkät aamu-unet, toinen ottaa kunnon nokoset, kolmas vetäytyy nukkumaan iltakahdeksalta. Niin psyyke kuin kehokin tarvitsevat toimiakseen unta. Riittävästi sitä on, kun unen jälkeen voi herätä omia aikojaan.

Jos loma merkitsee ohjelmoituja päiviä ja loppumatonta määrää rästihommia, se on kaikkea muuta kuin lepoa. Vaikka sukulaisten luona onkin kiva reissata ja kesätapahtumissa käydä, niin allakkaan on hyvä varata ohjelmoimattomien päivien jaksoja. Kiireenkesyttäjän lomaan kuuluu aina myös pilkkomatonta aikaa. Sellaista, jota lapsuuden kesät olivat alusta loppuun.

Kiireasenteesta rauhalliseen toimintaan

Samalla tavalla kun olemme omaksuneet kiirehtimisen asenteen, meidän on opeteltava hiljentämään. Joiltakin se onnistuu omin voimin. Tueksi sopivat hyvin Jon Kabat-Zinnin tietoisen läsnäolon ohjeet. Olet jo perillä- kirjan kirjoittanut Kabat-Zinn on Massachusettsin yliopiston sairaalan stressiklinikan perustaja ja johtaja. Hän muistuttaa, että pidimmepä siitä tai emme, tämä hetki on ainoa asia, johon meidän on keskityttävä. Se mitä tapahtuu nyt, vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi. Opettelemalla hetkeen tarttumista, keskittymistä, oman mielen ja kehon tuntemusten kuuntelua pääsemme yhä paremmin kosketukseen oman viisautemme ja elinvoimamme kanssa. Sieltä löytyvät ne todelliset kiireenkesytyksen keinot - eivät erilaisista organisointilistoista.

Kiireisen elämän synnyttämät mielen mallit saattavat kuitenkin olla niin vahvoja, että niistä luopumiseen tarvitaan apua. Suomalaiselle erämaakansalle vuosisatojen aikana niin tuttu hiljaisuus on muuttunut monelle vieraaksi. Metropoliitta Johannes kristallisoi hiljaisuuden merkitystä. Hänen mukaansa sekä ulkoinen että sisäinen hiljentyminen on tärkeää, jotta syntyisi tilaa hyville ja rauhaamme edistäville ajatuksille. Yksi suosituimmista tavoista pysähtyä ja kuunnella ajatuksiaan ovat ohjatut retriitit. Retriittikirjassaan Seppo Häyrynen ja Heikki Kotila opastavat kristillisen retriitin käytännön toteutukseen, kertovat osallistujien kokemuksia ja liikkeen historiaa. Retriittiliike on levinnyt myös uskontokuntien ulkopuolelle. Catherine Ingram kirjoittaa kirjassaan Intohimoinen läsnäolo siitä, miten voimallinen kokemus yksinkertainen läsnäolo voi olla. Kun vain on, eikä tarvitse suorittaa, havahtuu aistien rikkaaseen maailmaan. Hajuaisti herkistyy, värit näyttävät poikkeuksellisen kirkkailta, ruoan pienetkin vivahteet maistuvat. Vähemmän on enemmän. Ei tarvita extreme-kokemuksia, jotta tuntisi olevansa olemassa. Retriitissä puhumisesta luopuminen antaa tilaa muille aistikokemuksille ja yksinkertaiset nautinnot täyttävät sydämemme suurella ilolla.

Kiireenkesyttäjien ammattikunta

Helsinkiläinen Anja Kulovesi on pohtinut ajan kokemisen ja kiireen teemaa pitkään. Vuosi sitten keväällä julkaistu Kiireenkesyttäjän käsikirja on osa Kuloveden luomaa kiireenkesytyskonseptia. Mukana valtakunnallisessa verkostossa on kymmenkunta valmentajaa, jotka auttavat kiireestä ja stressistä kärsiviä ihmisiä rytmin hidastamisessa ja rikkaamman elämän oivaltamisessa. Työskentely tapahtuu mm. dialogisten luentojen ja toiminnallisten harjoitusten avulla työyhteisöissä, järjestöissä ja kaikille avoimissa tapahtumissa. Pitempikestoisissa yksilö- ja ryhmävalmennuksissa on mahdollista pureutua syvälle oman kiireen syihin ja etsiä muutoksen keinoja arkeen.

Inspiroivat lähteet:
Häyrynen. Seppo & Kotila, Heikki: Retriitti - tie hiljaisuuteen. Edita. Logos-sarja. 2004.
Ingram, Catherine: Intohimoinen läsnäolo. Havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta. Basam books 2004.
Kabat-Zinn, Jon: Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito. Basam books. 2004.
Kivimäki, Riikka & Otonkorpi-Lehtiranta, Katri: Pomot ja perheet. Työelämä ja perheiden hyvinvointi. Edita. 2003.
Kulovesi, Anja: Kiireenkesyttäjän käsikirja. Sun Innovations. 2004.
Lahti, Pirkko: Hyvän mielen mahdollisuudet. Ajatus kirjat. 2004.
Metropoliitta Johannes: Hiljaisuus. Gummerus. Ajatus kirjat. 2003.
Kiireenkesytys internetissä: www.kiireenkesytys.fi

©Tuulevi Aschan, Onnenoma 2007
+358 (0)400 685 980, e-mail: tuulevi.aschan@onnenoma.fi

Tallenna/jaa